Borneo - viidakkoa ja sukellusta

31.7.2015

Vietnamista lähdin reiluksi viikoksi seikkailemaan Malesian Borneo-saarella, ohjelmassa oli viidakkoretki ja sukellusta. Aikataulu oli tiukka, koska meillä oli Julian kanssa varattu villa Balilta elokuussa, joten oli pakko palata sinne. Lisäksi halusin vielä poiketa Bruneissa, tuossa pienessä oudossa rikkaassa öljyvaltiossa. Lensin Kuala Lumpurin kautta Borneoon Air Asialla. Tämä lentoyhtiö tuli kyllä tutuksi puolen vuoden aikana, taisin lentää melkein toistakymmentä kertaa. Aijai vähän pieni pisto sydämessä hiilijalanjäljen kasvattamisesta.

Aloitin reissun Kota Kinabalusta, joka Sabahin osavaltion pääkaupunki. Muutaman yön olin KK:ssa ennen kuin otin bussin alle ja köröttelin 6 tuntia kohti viidakkoa. Olin varannut retken etukäteen Uncle Tan's-nimisen järjestäjän kautta. Menin bussiasemalle aamusta ilman etukäteisvarauksia ja kuinka ollakaan kaikki bussit oli täynnä, seuraava menisi vasta tyyliin 5 tunnin päästä. Ei auttanut kuin iskeä rinkka maahan ja jäädä odottelemaan. Yhtäkkiä kuitenkin bussikuski tuli kysymään mihin olin menossa, selitin Uncle Tansin ja sijainnin. Ilmeisesti joku oli jättänyt tulematta ja sainkin paikan. Jes!

Bussimatka oli aika kamala, satuin istumaan nimittäin bussin etuosassa ja välillä oli pakko sulkea silmät. Ajeltiin kapeita vuoristoteitä hurjaa vauhtia ja kuski teki aivan käsittämättömiä ohituksia. Hengissä kuitenkin selvittiin. Vähän jännitti, kun oli pilkkopimeää jo, kun oltiin perillä ja kuski jätti minut tienposkeen. Oltiin kuulemma lähellä paikkaa mihin olin menossa. Onneksi oli otsalamppu ja toisestakin bussista jäi pari muuta länkkäriä. Pienen kävelymatkan päästä vihdoin löytyi ekan yön paikka. Ohjelmassa oli siis yksi yö ensin hostellissa ja vierailu Orankien kuntoutuskeskuksessa. Ja sen jälkeen lähdettiin viidakkoon, jossa oltiin 2 yötä. Orankikeskus oli ihan kiva, nähtiin orankeja ruokintapaikalla, mutta ei päästy puistossa enempää liikkumaan, koska viereisestä karhutarhasta oli karannut juuri yksi Malajinkarhu (Sun Bear), joka oli edelleen vapaalla jalalla. Niillä on sellainen yksi iso kynsi ja yhdellä huitaisulla se olisi voinut viiltää koko ihmisen auki. Ei olisi ollut kiva törmätä siihen ei. Samalla tutustuin muihin viidakkoon lähtijöihin, neljä hollantilaista, yksi ruotsalainen, kaksi brittiä ja minä. polku (1 of 1) oranki (1 of 1) oranki2 ruokinta Pakattiin siis kamat mukaan, osa tuli takaisin vielä hostellille ja jätti kamoja sinne, mutta itse olin jatkamassa matkaa kohti Sempornaa, joten kaikki mukaan viidakkoon. Ensin mentiin pikkubussilla jonkin matkaa, ostettiin matkalla sadeviittaa, taskulamppua yms. tarvikkeita ja sitten vaihdettiin veneeseen, joka kiemurteli pari tuntia pitkin ruskeaa jokea. Matkalla jo bongattiin alligaattoreita ja apinoita. apinatrannalla apinatrannalla2 veneellä1 viidakkoa1 Itse viidakkoleiri oli keskellä viidakkoa joen rannalla. Ei sähköä, ulkovessat,peseytyminen jokivedellä ämpäreistä, mökeissä ei ovia tai ikkunoita. Ainoastaan patjat lattialla ja hyönteisverkot ympärillä. Tuli vähän mieleen suomen sähköttömät kesämökit ulkohuusseineen. Oli kyllä aika mieletön kokemus vaikka hollantilaiset sanoi, että Amazonin viidakko on sata kertaa huikeampi ja autenttisempi. No ehkä joskus vielä sinne. Tehtiin safareja päivällä sekä yöllä ja veneellä, että kävellen. Nähtiin pikkuapinoita, lintuja, käärmeitä, tarantella ja nenäapinoita. Harmitti, kun annoin puolirikkinäisen teleobjektiivin Sannan mukaan suomeen, jäi suurin osa eläinkuvista aika pikkutuherruksiksi. Yöaikaan taskulamppuihin osui vedestä oransseja kiiluvia alligaattoreiden silmiä. Orankeja ei valitettavasti tullut vastaan, mutta pesiä puissa nähtiin. Päiväohjelmat alkoi aina kuudelta aamulla, ruokailut oli järjestetty pitkin päivää. Sitten vaan chillailtiin, pelattiin korttia, kuunneltiin paikallisten tyyppien, jotka oli töissä campilla, kitarointia ja yhtenä iltana jopa juotiin vähän bisseä. Maistatin jopa Sannan tuoman salmarin jämät hollantilaisille. Ja päivän kohokohta campin työntekijöille oli (kaikki miehiä) fudismatsi turisteja vastaan. Viidakon yöt oli jännimpiä, pilkkopimeää, tähtitaivas ja tuhansia eläinten ääniä. Yhdeltä yösafarilta palatessa tajusin, kuinka onnekas olin, kun koin kaikkia näitä juttuja. viidakkoa3 viidakkoa6 viidakkoa5 riippukeinu joki ryhmäkuva apinat ryhmäkuva2 nenäapinapuussa yöviidakossa Viidakkoretki päättyi ja hyvästelin mielettömät tyypit ja jatkoin pikkubussilla matkaa kohti etelää. Pariin otteeseen vaihdoin matkalla kyytiä ja taisi taas mennä sellaiset 6 tuntia. Minä ja paikalliset! Yhdessä vaiheessa oltiin pysähdyksissä varmaan tunti, odoteltiin lisää kyytiläisiä ja harmaahapsinen kuski torkkui takapenkillä. Sitä ennen hän oli jo tunnustanut rakkautta minua kohtaan. Nice!

Olin kuullut Sempornasta ja sen seuduista vähän ristiriitaista tietoa. Hiljattain filippiiniläiset terroristi merirosvot olivat tappaneet turisteja ja luin varoituksia ettei seudulle kannattaisi mennä. Kuitenkin KK:ssa hostellissa tapasin paljon tyyppejä, jotka oli ollut siellä eikä mitään erikoista näkynyt tai tapahtunut. Otin siis riskin ja lähdin. Ekan yön olin sukelluskoulun hostellissa Sempornassa ja oli ihana päästä suihkuun, kolme päivää viidakossa ruskealla jokivedelle pestyäni olo oli aika haisuli ja likainen.

Seuraavana aamuna vene lähti kohti Mabulin saarta, jossa olisin seuraavan yön ja josta tehtiin sukellusretket. Olisin halunnut mennä Sipadanin saarelle sukeltamaan, mutta sinne ei noin vaan päässyt. Sukelluslupia on rajattu määrä päivässä ja hintakin oli aika korkea. Saari on suljettu yli 10 vuotta sitten turisteilta ja on suojeltu. Olisi siis pitänyt hyvissä ajoin jonotella lupa. No perus sukelluksetkin oli kyllä tosi jees ja tapasin taas kivoja tyyppejä, joiden kanssa jaettiin reissutarinoita. Löysin jopa sielunsiskon, sveitsiläisen Astridin, jonka kanssa käytiin syvällisiä keskusteluja elämästä. Yllättävän samankaltaisia elämäntilanteita ja ajatuksia. Olisin jäänyt mielellään vielä sukeltamaan pidemmäksi aikaa, mutta olin jo varannut yöbussin takaisin Kota Kinabaluun ja Bruneikin odotti.
mabul korallia kala kilpikonnaui kilpikonna pilkkukala anskujaastrid neonkalat kilppari eel
Paluu tapahtui tällä kertaa siis yöbussilla, joka oli aika paljon myöhässä, mutta kiri matkan niin, että oltiin jo aamuviiden jälkeen takaisin KK:ssa. En oikein saanut nukuttua bussissa, koska ilmastointi oli täysillä ja istuin taas edessä. Ei siinä muuten mitään, mutta kuski kuunteli täysillä musiikkia. Käytän aina korvatulppia, mutta musa tuli jopa niiden läpi. Taisin huomauttaa asiasta muutaman kerran heh. Bussiasemalta otin kyydin keskustaan ja käppäilin satamaan ostamaan lauttalippua Bruneihin, josta lisää seuraavassa.

Sihanoukville, Koh Rong ja Phnom Penh

10.7.2015

Siem Reapista otettiin yöbussi kohti rannikkoa Sihanoukvilleä. Meillä ei ollut mitään käsitystä millaisia yöbussit oli, mutta yllätyttiin positiivisesti. Nukkumapaikat oli kahden hengen pieniä loosseja, jossa oli verhot. Tila oli kuitenkin niin ahdas, että onneksi ei tarvinut matkustaa tuntemattoman kanssa. Ihan sillit suolassa siinä maattiin ja unikin tuli melko nopeasti. Taidettiin kerran pysähtyä matkalla vessaan, joka oli aivan kammottava. Ikinä en ole nähnyt niin monta hyönteistä ja ötökkää. Yh! bussissa sihanoukville sukellus kohrong Sihanoukville oli aika kuollut pieni rantakylä. Oltiin varattu 2 yötä hotellista, mutta saatiin muutettua varausta ja päätettiin olla yksi yö Koh Rong-saarella lähellä. Varasin itselleni myös sukellusreissun heti toiselle päivälle, joka oli aika erikoinen. Lähdettiin heti aamulla aikaisin sukelluskoululta ja edessä olikin kahden tunnin laivamatka spoteille. Juttelin matkalla muutaman muun sukeltajan kanssa, meitä oli ehkä viisi yhteensä. Muut suoritti kurssia tai kokeilua. Lisäkseni lähti siis samassa porukassa ohjaaja ja japanilainen mies. Vesi oli sameaa, näkyvyys huono ja virtaukset todella kovia. Ohjaajakin tuntui olevan todella hukassa ja navigoi epätoivoisesti. Jännitti koko ajan miten meidän käy. Tultiin pintaan jo tosi nopeasti, koska japanilaiselta loppui happi tosi nopeasti, taisi keskittyä niin paljon kuvaamiseen. Toinen sukellus oli yhtä kamala. Laiva veikin meidät sitten lopulta pienelle saarella, josta otin toisen laivan Koh Rongille. Samalla selvisi, kun pyysin kuittausta sukelluspäiväkirjaan, ettei ohjaaja ollut vielä saanut edes koulutusta kokonaan. Huh!

Olin tosi väsynyt, kun pääsin Koh Rongille ja olo jotenkin kummallinen. Pian alkoikin nousemaan kuume ja vatsa meni sekaisin. Siitä alkoikin sitten koko yön kestävä ramppailu vessassa. Meillä oli seuraavana päivänä edessä laivamatka sihanoukvilleen ja siitä vielä bussimatka Phnom Pehniin. Olo ei helpottanu aamuun mennessä eikä mikään pysynyt sisällä. Jotenkin selvisin kuitenkin sekä laivamatkan, että bussimatkan. Menin aika heikkoon kuntoon nopeasti ja lähdin samantien sairaalaan Phnom Pehnissä. No sieltähän paljastui ameeba. Vietin puoli päivää sairaalassa, mutta kieltäydyin tiputuksesta, koska Thaimaan sairaalareissusta oli jäänyt kamala kammo tippaa kohtaan. Sain antibiootit ja kassillisen muita lääkkeitä mukaan. Olo alkoi kohentua pikku hiljaa. Sanna oli kerennyt jo kierrellä sillä välin museon ja Killing Fieldsit, joten lähdin siitä seuraavana päivänä kiertämään samat spotit tuk tuk-kuskin kanssa. mso 10 museo2 pp museo pp museo12 museo 9 Kambodzalla on aika surullinen ja raju historia 70-luvun lopulla Pol Potin johtaman punakhmerien vuoksi. Tuol Sleng-museo antoi jo esimakua kauheuksista, mutta varsinaisella Killing Fieldsillä vasta olikin karua kuultavaa ja nähtävää. En ottanut juurikaan kuvia siellä, koska se tuntui vähän irvokkaalta. Jotenkin näiden kaikkien näkeminen sekä Aasiassa olo sai vakavasti miettimään alan vaihtoa ja tekemään jotain työtä, jolla on tarkoitus. Käytiin vielä tsekkaamassa Phnom Penhin kansallimuseo, joka oli melko pramea eikä sisään saanut mennä ilman pitkähihaisia vaatteita. Ah mikä hiki! pp2 pp museo6 pp museo pp3 buddhat Tykättiin Sannan kanssa molemmat muuten kyllä Phnom Penhistä. Sieltä otettiin taas bussi, tällä kertaa takaisin Vietnamiin ja HCMC:hen, jossa oltiin vielä yksi yö. Sanna lensi takaisin kotiin ja minä jatkoin matkaa Borneolle, Malesiaan. HCMC:ssä muuten porukka harrastaa tosi paljon ulkoliikuntaa ja puistojumppaa. Kokeiltiin itekin kuvassa näkyviä härveleitä, mutta nauratti niin paljon, ettei siitä tullut mitään. hcmc2 hcmc

Kambodza Siem Reap

8.7.2015

Lennettiin Nha Trangista yhdellä välilaskulla Siem Reapiin. Lentomatkaan toi jännitystä pieni potkurikone, joka oli varmaan 70-luvulta. Mutta hyvin päästiin perille ja luettiin jopa artikkeli suomesta ja tangosta matkalla lehdestä. Kun saavuttiin, oli kaatosade, pimeää ja eka yö buukattuna aivan läävässä hostellissa. Aamun valjetessa lähdettiin viettämään päivää Angkor Watille. Puoli päivää riitti kivikasoihin ja oltiin jo ihan kypsiä. Siis upeitahan ne on, mutta eivät poikkea toisistaan niin paljon, että jaksaisi enää innostua parin tunnin jälkeen näkemään lisää ja lisää. Angkor Wattiin myydään jopa viikon lippuja ja mietittiinkin koko päivä, että kuka siellä oikeasti viettää viikon? Ilma oli myös todella kuuma ja kostea, kuviin saatiin oikea saunalook. lehti kyydissä sr6 sr5 sr4 sr3 sr2 sr1 sr puu raput sr siem reap tassut sr9 mato sp puu ansku sr7 sr8 Onneksi seuraavat kaksi yötä oltiin kivassa hostellissa, jossa oli jopa uima-allas pihalla. Löydettiin myös hyviä ruokarafloja ja jopa baarikatu, jossa oli hulvattomat bileet. Jengi innostui ämpärijuomien jälkeen tanssimaan pöydillä ja lopuksi kadulla. Paras tanssija oli n. 12-vuotias paikallinen tyttö, joka myi samalla rannekoruja. Siem Reapissa oli myös kivat katumarkkinat, josta tehtiin pieniä tuliaisostoksia. Vikana päivänä käytiin syömässä tosi hyvässä ravintolassa, mutta kesken kaiken meni sähköt poikki koko kaupungista. Toi kyllä omaa tunnelmaa! Seuraavaksi päätettiin jatkaa matkaa kohti rannikkoa. katu siem reap night pubstreet safkaa mojito