Sihanoukville, Koh Rong ja Phnom Penh

10.7.2015

Siem Reapista otettiin yöbussi kohti rannikkoa Sihanoukvilleä. Meillä ei ollut mitään käsitystä millaisia yöbussit oli, mutta yllätyttiin positiivisesti. Nukkumapaikat oli kahden hengen pieniä loosseja, jossa oli verhot. Tila oli kuitenkin niin ahdas, että onneksi ei tarvinut matkustaa tuntemattoman kanssa. Ihan sillit suolassa siinä maattiin ja unikin tuli melko nopeasti. Taidettiin kerran pysähtyä matkalla vessaan, joka oli aivan kammottava. Ikinä en ole nähnyt niin monta hyönteistä ja ötökkää. Yh! bussissa sihanoukville sukellus kohrong Sihanoukville oli aika kuollut pieni rantakylä. Oltiin varattu 2 yötä hotellista, mutta saatiin muutettua varausta ja päätettiin olla yksi yö Koh Rong-saarella lähellä. Varasin itselleni myös sukellusreissun heti toiselle päivälle, joka oli aika erikoinen. Lähdettiin heti aamulla aikaisin sukelluskoululta ja edessä olikin kahden tunnin laivamatka spoteille. Juttelin matkalla muutaman muun sukeltajan kanssa, meitä oli ehkä viisi yhteensä. Muut suoritti kurssia tai kokeilua. Lisäkseni lähti siis samassa porukassa ohjaaja ja japanilainen mies. Vesi oli sameaa, näkyvyys huono ja virtaukset todella kovia. Ohjaajakin tuntui olevan todella hukassa ja navigoi epätoivoisesti. Jännitti koko ajan miten meidän käy. Tultiin pintaan jo tosi nopeasti, koska japanilaiselta loppui happi tosi nopeasti, taisi keskittyä niin paljon kuvaamiseen. Toinen sukellus oli yhtä kamala. Laiva veikin meidät sitten lopulta pienelle saarella, josta otin toisen laivan Koh Rongille. Samalla selvisi, kun pyysin kuittausta sukelluspäiväkirjaan, ettei ohjaaja ollut vielä saanut edes koulutusta kokonaan. Huh!

Olin tosi väsynyt, kun pääsin Koh Rongille ja olo jotenkin kummallinen. Pian alkoikin nousemaan kuume ja vatsa meni sekaisin. Siitä alkoikin sitten koko yön kestävä ramppailu vessassa. Meillä oli seuraavana päivänä edessä laivamatka sihanoukvilleen ja siitä vielä bussimatka Phnom Pehniin. Olo ei helpottanu aamuun mennessä eikä mikään pysynyt sisällä. Jotenkin selvisin kuitenkin sekä laivamatkan, että bussimatkan. Menin aika heikkoon kuntoon nopeasti ja lähdin samantien sairaalaan Phnom Pehnissä. No sieltähän paljastui ameeba. Vietin puoli päivää sairaalassa, mutta kieltäydyin tiputuksesta, koska Thaimaan sairaalareissusta oli jäänyt kamala kammo tippaa kohtaan. Sain antibiootit ja kassillisen muita lääkkeitä mukaan. Olo alkoi kohentua pikku hiljaa. Sanna oli kerennyt jo kierrellä sillä välin museon ja Killing Fieldsit, joten lähdin siitä seuraavana päivänä kiertämään samat spotit tuk tuk-kuskin kanssa. mso 10 museo2 pp museo pp museo12 museo 9 Kambodzalla on aika surullinen ja raju historia 70-luvun lopulla Pol Potin johtaman punakhmerien vuoksi. Tuol Sleng-museo antoi jo esimakua kauheuksista, mutta varsinaisella Killing Fieldsillä vasta olikin karua kuultavaa ja nähtävää. En ottanut juurikaan kuvia siellä, koska se tuntui vähän irvokkaalta. Jotenkin näiden kaikkien näkeminen sekä Aasiassa olo sai vakavasti miettimään alan vaihtoa ja tekemään jotain työtä, jolla on tarkoitus. Käytiin vielä tsekkaamassa Phnom Penhin kansallimuseo, joka oli melko pramea eikä sisään saanut mennä ilman pitkähihaisia vaatteita. Ah mikä hiki! pp2 pp museo6 pp museo pp3 buddhat Tykättiin Sannan kanssa molemmat muuten kyllä Phnom Penhistä. Sieltä otettiin taas bussi, tällä kertaa takaisin Vietnamiin ja HCMC:hen, jossa oltiin vielä yksi yö. Sanna lensi takaisin kotiin ja minä jatkoin matkaa Borneolle, Malesiaan. HCMC:ssä muuten porukka harrastaa tosi paljon ulkoliikuntaa ja puistojumppaa. Kokeiltiin itekin kuvassa näkyviä härveleitä, mutta nauratti niin paljon, ettei siitä tullut mitään. hcmc2 hcmc

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti